sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Kadotettu ystävyys

Muutama ilta sitten muistan itkeneeni omaa  yksinäisyyttäni. Märehdin tämän hetkisen elämäni kurjuutta yön pimeinä tunteina. Seuraavana aamuna istuin parveekkeella tupakalla ja mieleeni tuli öinen paha olo. Kaipasin vierelleni ihmistä, joka voisi auttaa ja lohduttaa. Ajatukseni lentelivät laidasta toiseen, kunnes huomasin ikävöiväni minulle vuosi sitten todella tärkeää ihmistä. Monen sattuman kautta asiat johtivat siihen, että ystävyytemme hyytyi. Suurin syy oli kummankin elämäntilanteen muuttuminen niin radikaalisti ja samanaikaisesti, että menetimme siinä rytäkässä yhteyden toisiimme. Kuitenkin siinä parvekkeella istuessa minulle tuli tunne, että halusin tietää, mitä hänelle kuuluu. Toivoin, että hän ottaisi yhteyttä, koska kaipasin häntä ja meidän ystävyyttämme.

Samana päivänä vain muutama tunti siitä, kun istuin parvekkeellani  miettiessä asioita tuli puhelimeeni viesti. Viestissä luki: "Mitä sinulle kuuluu?". Viesti oli iloinen yllätys, koska sen lähetti kadotettu ystäväni. Pikaisten kuulumisien vaihdon jälkeen sovimme tapaavamme tulevana viikonloppuna ja niinhän me tapasimme.

Nyt uskaltaisin sanoa, että olen saanut elämääni takaisin ihmisen, jonka kanssa voin olla avoin eikä minun tarvitse esittää tai peitellä asioita, joita ei kaikille kehtaa myöntää. Voin rehellisesti olla oma itseni. Vaikka otimme etäisyyttä toisiimme uskon, että jossain vaiheessa ajan kanssa voimme saada kurottua  viimeisen vuoden ajatukset ja tapahtumat ja voimme vielä joskus olla ystäviä. Uskon tähän, koska välillämme on vahva henkinen yhteys, jonka vuoksi olemme samalla aaltopituudella. Uskon, että tällä meidän yhteydellä tulee olemaan vaikutusta siihen, että  jonain päivänä välillämme on taas kaikki hyvin.

Vaikka muutama päivä sitten itkin yksinäisyyttäni, en osaa enää sanoa olevani yksinäinen. Joskus vaan sitä unohtaa, kuinka paljon ympärillä oikeasti on ihmisiä, joista välittää ja jotka välittävät. Nämä ihmiset ovat ympärillä, vaikka aina ei tulisikaan pidettyä aktiivisesti yhteyttä. He ovat jossain, vaikka menisi kuukausien tauko, ettei tulisi jaettua kuulumisia ja päiviteltyä elämää. Kuitenkin pitkänkin tauon jälkeen keskustelua voi jatkaa siitä, mihin se viimeksi jäi. He ovat ihmisiä, jotka näyttelevät ja tulevat näyttelemään suurta osaa elämässäni, vaikka roolin suuruus vaihteleekin huomattavasti jokaisen oman elämäntilanteen mukaan.

 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti